Daavid ja Jumalan liittouskollisuus

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2023!

Pipliaseuran raamatunkäännöstyössä on uurastettu kovasti. Olemme nyt kääntäneet kaksi pitkää kirjaa, 1. ja 2. Samuelin kirjan. Näissä kirjoissa on tekstiä ja asiaa niin valtavasti, että kaikkea kiinnostavaa ei voida käsitellä uutiskirjeessä. Näissä kirjoissa on kyse siitä, kuinka profeetta Samuel voitelee Daavidin Israelin kuninkaaksi. Näin Daavidista tulee Herran voideltu (Messias hepreaksi). Kirjan päähenkilönä on Daavid.

Tulen järjestämään keväällä webinaarikurssin – Raamatun näkökulmia ajasta ikuisuuteen. Tämän uutiskirjeen lopussa lukee tästä kurssista tarkemmin. Mukaan kurssille voi ilmoittautua tästä.

Daavid Raamatun sankari ja Messiaan esikuva

Itse asiassa VT:ssa on kaksi miestä, jotka nousevat kaikkien ihmisten yläpuolelle: Mooses ja Daavid. Mooses mainitaan VT:ssa 767 kertaa, mutta Daavid mainitaan 1075 kertaa. Daavid on selvästi VT:n tunnetuin henkilö. Kenenkään toisen ihmisen, Jeesusta lukuun ottamatta, elämäntapahtumista ei kerrota niin paljon kuin Daavidin. Hän voitti Goljatin, soitti harppua Saulille, johti Israelin sotilaita taisteluissa, valloitti Jerusalemin ja teki siitä kuningaskuntansa pääkaupungin. Hän hallitsi 40 vuotta. Hän sai suuret Messias-lupaukset Jumalalta (2. Sam. 7:5–17.)

Jumala lupaa rakentaa Daavidin suvulle ikuisen kuningaskunnan ja valtaistuimen, jolla on aina istuva sinun sukuusi kuuluva mies. Daavidin poika tulee rakentamaan Jumalalle temppelin. Jumala tulee ottamaan hänet omaksi pojakseen ja olemaan hänelle Isä. On vielä valtavan tärkeä huomata, että nämä lupaukset nojaavat Jumalan isälliseen liittouskollisuuteen, hesed. ”Minä pysyn uskollisena (hesed) enkä hylkää häntä.” (2. Sam. 7:15.) Kyseessä on hyvin yleinen hepreankielinen sana, hesed, joka tarkoittaa armouskollisuutta, armoa, rakkautta – ehkä liittouskollisuus kertoo tarkimmin mistä on kyse. Kirjan lopussa Daavidin voittolaulussa, 2. Sam. 22, Daavid laulaa myös tästä Jumalan uskollisuudesta: ”hän tekee armollisesti (hesed, liittouskollisesti) voidellulleen.” (2. Sam. 22:51.) On aivan selvää, että Daavidin kuninkuus perustuu ennen kaikkea Jumalan liittouskollisuuteen, hesed. Jumala on luvannut olla uskollinen sille liitolle, jonka hän on solminut Daavidin kanssa.

Tavallaan, kun Raamattu puhuu hesedistä, tästä Jumalan armahtavasta liittouskollisuudesta, niin ihminen tietää ja uskoo, että hänellä on vielä hyvä osa Jumalan suunnitelmissa ja pelastushistoriassa. Samuelin kirjoissa tällä hesedillä on ratkaisevan tärkeä merkitys koska näissä kirjoissa Daavidista ei anneta yksipuolisen hienoa ja sankarillista kuvaa. Itse asiassa Daavidista kerrotaan kiusallisen pimeitä asioita. Daavid syyllistyy, omasta tahdostaan ja harkiten, aviorikokseen, murhaan, valehteluun… Jumalalle ei todellakaan ole ok, että kuningas tekee tällaista. Nyt punnitaan Jumalan hesed, ja se katuuko Daavid tekojaan. Jumalan armo, liittouskollisuus, hesed, kesti. Missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi, niin kuin Paavali sanoi.

Jumalan liittouskollisuus Daavidia kohtaan antaa myös meille jokaiselle tärkeän viestin. Jumala ei varmastikaan halua hylätä meistä ketään. Tämän vuoksi on syntien anteeksianto, rippi, kaikenlaisia apukeinoja. Jumalalla on visio Daavidin messiaanisuudesta – synti ei saisi pilata tätä Jumalan suurta suunnitelmaa. Synti ei saisi vetää Daavidia tuhoon, pienuuteen ja kadotukseen. Liittouskollisuuden, hesedin, suurin merkki on Kristuksen, Daavidin pojan, ristikuolemassa ja ylösnousemuksessa. Kenenkään ei pidä tuhoutua syntiensä vuoksi. Anteeksianto ja sovitus on hoidettu. Sen voi ottaa vastaan.

Mikä olen minä?

Daavid vastaa Jumalan ihmeellisiin lupauksiin suurella hämmästyksellä: Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? Eikä tässäkään vielä ollut sinulle kyllin, vaan olet antanut suvulleni lupauksia, jotka tähtäävät kauas tulevaisuutteen.” (2. Sam. 7:18–19.)

Kuinka Daavidista tuli suuri sankari? Hänen lähtökohtansa olivat tuiki tavalliset. Daavid oli Iisain kahdeksasta pojista nuorin. Kun muut pojat lähtivät sotimaan filistealaisia vastaan, Daavid jäi kotiteltoille paimentamaan lampaita. Taistelusta ei oikein tullut mitään: israelilaiset olivat omassa leirissään, ja kukaan ei uskaltanut lähteä haastamaan filistealaisten voimamiestä, Goljatia, joka herjasi Israelin Jumalaa. Palkinto olisi kyllä valtavan suuri: jos israelilainen voittaisi, hän toisi pelastuksen koko kansalle. Toisaalta, jos israelilainen hävisi, hän toisi häviön ja orjuuden koko kansalle. Niinpä israelilaisleiristä ei löytynyt ketään, joka olisi lähtenyt taistelemaan Goljattia vastaan.

Viimein tuo kotosalla viihtynyt nuorukainen, Daavid, saapuu paikalle. Hän kyselee, mitä kuningas on luvannut sille, joka voittaa tuon Goljatin. Hän ihmettelee ääneen, kuinka tuo ympärileikkaamaton pakana voi pilkata elävän Jumalan taistelurivistöjä.

Daavidin seurassa kotoisa ja konsensushakuinen ryhmähenki alkaa rakoilla. Daavidin kysymykset herättelevät miehiä: omalta mukavuudenalueeltaan pitäisi uskaltaa lähteä. Pitäisi astua Goljatin eteen. Mutta se ei ole helppoa. Edessä on kaoottinen voimajärkäle, Goljat, joka yrittäisi murskata vastustajansa. Yksi Daavidin veljistä ärsyyntyy Daavidin puheista täysin. ”Miksi sinä tulit tänne alas? Kenelle sinä jätit nuo vähäiset lampaasi autiomaalle? Minä tiedän sinun hävyttömyytesi ja pahan sydämesi. Sinä tulit tänne alas katselemaan sotaa.” (1. Sam. 17:28.)

Daavid ihmettelee, eikö täällä saa edes puhua. Daavidin puheet pantiin kuitenkin merkille, ja kohta hän onkin kuningas Saulin kuultavana. Saulin mielestä Daavidista, tuosta siloposkisesta kotipojasta ei ole taistelemaan ammattisotilasta, Goljatia, vastaan. Daavid sanoo, että kuningas ei saa pelätä. ”Herra, joka pelasti minut leijonan kädestä ja karhun kädestä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen kädestä.” (17:37.)

Daavid taistelee Goljatia vastaan samoilla aseilla, joilla hän on taistellut leijonia ja karhuja vastaan: kivilingolla. Kevyesti ja ketterästi ilman suojuksia liikkuva Daavid ottaa viisi kiveä ja linkoaa yhden niistä Goljatin otsaan. Peli on pelattu.

Usko ja seikkailuun lähteminen

Daavidin kehityskulku kotoisasta paimenpojasta Goljatin kukistajaksi ja Israelin pelastajaksi sisältää pari pointtia, jotka liittyvät yleisesti Jumalan kutsuun tarttumiseen.

  1. Kyse on jostain suuremmasta kuin yksin minusta. Daavid taistelee pelastaakseen Israelin filistealaisten käsistä.
  2. Uskossa astutaan tuntemattomalle maaperälle, terra incognita. Daavidin astuessa Goljatin luo hän astuu maaperälle, jolle kukaan toinen ei ollut uskaltanut astua. Hän on yksin täysin tuntemattomalla maaperällä. Hän voi valloittaa tuon alueen kansalle.
David with the Head of Goliath (Caravaggio, Vienna) - Wikipedia
Daavid ja Goljat, Caravaggio.

Uskosta puhutaan välillä kainalosauvana ja tuttuna turvapaikkana. Lapsuudenusko on lämpöinen ja kotoisa. Todellisuudessa usko on vaarallista ja haastavaa. Usko ei oikein kotiudu ja muutu kesyksi, vaan se haluaa mennä eteenpäin. Usko johti Daavidin Goljatin luo, ja Jeesuksen usko johti Golgatalle. Usko vie meitä vaarallisille paikoille.

Heprealaiskirjan luvussa 11 kerrotaan uskon esikuvista. ”Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.” (Hepr. 11:8.) Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi Morian vuorelle (1. Moos. 22). Hän uskoi, että Jumala toteuttaa lupauksensa, vaikka herättämällä Iisakin kuolleista. (Hepr. 11:19.) Usko ei ole vain sinua varten. Uskon kautta Aabrahamista tulisi lukemattomien kansojen isä, ja lukemattomat kansat tulisivat siunatuiksi hänessä. Usko avaa vision aina johonkin paljon suurempaan, kuin vain sinuun itseesi.

Usko on, niin kuin Heprealaiskirjeessä sanotaan, ”sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” (Hepr. 11.) Tulevaisuutta me emme tiedä. Edessä on ovia, joita nähdään, ja ovia, joita ei nähdä. Uskossa vaeltaminen vaatii kovaa rohkeutta ja viisautta. Vain astumalla eteenpäin, tuntemattomalle maaperälle, terra incognita, voit nähdä, mitä aukeaa. Daavidilla oli uskoa, ja tuo usko ajoi hänet kotoiselta mukavuusalueeltaan aivan uuteen ja vaaralliseen paikkaan, Goljatin eteen taistelutantereelle. Sama koski Aabrahamia, Jeesusta Kristusta, ja kaikkia, jotka kulkevat uskossa.

Tietysti, uskonvaellus ei päättynyt Goljatin voittamiseen. Koko Daavidin elämä on yhtä uskonvaellusta. Hän oli usein jonkun ihan uuden edessä. Aina siintää edessä uusi luvattu maa, terra incognita, joka pitäisi valloittaa. Daavid valloitti Jerusalemin, joka oli vieläkin jebusialaisten hallussa. (2. Sam. 5.) Jerusalemista tuli hänen kuningasdynastiansa pääkaupunki ja myöhemmin temppelin paikka.

Loppiaisena muistamme Idän tietäjiä, niitä kolmea miestä, jotka lähtivät kaukaa idästä, Babyloniasta, tähden johdattelemana kohti tuntematonta maata – terra incognita. Uskonvaelluksessa idän tietäjät ovat hyviä esikuvia. Uskossa he seurasivat sitä Jumalan lähettämää tähteä, minne tahansa se heitä johtikaan. Perinteen mukaan nuo tietäjät olivat rikkaita idän kuninkaita. Tähteä seuratessaan he päätyivät Betlehemiin, Jeesuksen syntymäluolaan, seimen äärelle. Astu sinäkin seikkailuun. Uskalla uskoa.

Uskon visio

Samuelin kirjoissa mainitaan pari kertaa hepreankielinen sana, hizajon, joka tarkoittaa visiota ja näkyä. Jakeessa 1. Sam. 3:1 sanotaan, että noina aikoina Herran sanaa ei juuri kuultu, ja visio oli levällään. Visio ei ollut selkeä. Kansalla ei ollut selkeää suuntaa. Sen jälkeen, kun profeetta Natan on kertonut Daavidille Jumalan suuret lupaukset, todetaan näin: ”Natan kertoi Daavidille kaikki nämä sanat ja koko tämän vision.” (2. Sam. 7:17.)

Voisiko olla niin, että jos meiltä puuttuu visio, visio Jumalan pelastussuunnitelmasta, jossa me voimme olla osana, niin silloin myös usko näivettyy. Usko avaa vision Jumalan suunnitelmiin, niin että voimme asettaa itsemme siihen. Usko auttaa meitä näkemään oma elämämme Jumalan suunnitelmien valossa ja visiossa. Ja niin kuin Raamatussa aina, visio koskee koko Jumalan kansaa.

Tänään me tarvitsemme suurta visiota, suurta hengellistä visiota, joka koskee Suomen kansaa, Euroopan kansoja, ja oikeastaan koko maailmaa. Hengellisen laiskuuden, relativismin ja kyynisyyden keskellä ei ole mitään kunnon visioita. Uskon, että kunnon visio löytyy Kristukselta, kirkon huomasta. Kristus on maailman valo. Euroopalla on valoisa tulevaisuus vain, jos se löytää uudelleen omat kristilliset juurensa. Muussa tapauksessa me pelleillään pikkujutuilla valtavan suuren pahuuden, Goljatin, riehuessa tosissaan.

Hannan taito valittaa

Samuelin kirja alkaa dramaattisella kertomuksella, johon moni meidän aikamme suomalainen voi samaistua. Hanna haluaisi saada vauvan, mutta hän on lapseton. Hannalla on myös toinen ongelma. Hänen miehellään, Elkanalla, on toinen vaimo, Peninna. Tuohon aikaan Raamatun maailmassa moniavioisuutta esiintyi ja siitä joutuivat monet kärsimään, kuten Hanna, Raakel ja Saara. Joka tapauksessa Peninna kiusasi Hannaa jatkuvasti. Varmasti hän oli kateellinen Hannalle siitä, että Elkana todella ”rakasti Hannaa” (1. Sam. 1:5, 8).

Peninna kiusasi ja vähätteli Hannaa siitä, että tuo ei pystynyt saamaan lapsia. Vuodesta toiseen Peninna ponnisti vauvoja. Samuelin kirja, joka on psykologisesti aivan valtavan tarkka ja loistava kirja, kuvailee Hannan tuntemuksia. Hanna oli niin väsynyt lapsettomuuteensa ja kilpailijattarensa kiusaamiseen, että hän ei enää syönyt, vaan itki jatkuvasti. (1:7–8.) Hanna meni joka vuosi Herran huoneeseen rukoilemaan. Hänellä oli ”katkera sielu” (1:10), mutta sitä kovemmin hän rukoili ja itki.

Hanna vetosi Jumalaansa, että jos Herra näkee hänet, köyhän palvelijattarensa, eikä unohda häntä, vaan muistaa hänet, niin että antaa hänelle pojan, niin silloin hän antaa tuon pojan täysin Jumalan käyttöön. Pappi Eeli tarkkailee valtaistuimeltaan, mitä tuo onneton nainen yksikseen sopertelee pyhäkössä. Hän ajattelee, että nainen on humalassa. Hanna kertoo, että hän on onneton nainen, hänellä on raskas henki, qesat ruah. Hän on vuodattanut sielunsa, sisäisen elämänsä Jumalan kasvojen edessä. (1:15.)

Meidän aikanamme, jolloin halutaan olla niin myönteisiä, olisi varmasti syytä kuunnella Hannan kaltaisia hengen vuodatuksia. Niissä avaudutaan oikein kunnolla. Mielenkiintoisesti Hannan kertomuksessa todetaan, että Jumala oli sulkenut Hannan kohdun. JHWH sagar rahmah. Herra sulki hänen kohtunsa. (1. Sam. 1:5.) Voiko rukous avata jotain, minkä itse Jumala on sulkenut?

Ehkä se on niinkin, että tuo kärsimys, ja nuo vaikeat ajat saivat Hannan todella rukoilemaan, ja päättämään, että jos hän saa pojan, tuo poika kuuluu Jumalalle – suurempiin suunnitelmiin. Hannan kiitosvirsi, 1. Sam. 2:1–10, muistuttaa todella paljon neitsyt Marian, Herran äidin, kiitosvirttä, Luuk. 1:46–55. Näiden naisten kiitosvirsissä näkyy selvästi, kuinka molemmat näkivät, kuinka heidän poikansa elämä täyttyisi Jumalan suurissa suunnitelmissa ja pelastushistoriassa. Kyse ei ollut vain minun omasta pojastani, vaan kyse oli pojasta, joka tulisi astumaan uskonseikkailuun, astumaan tuntemattomalle maalle ja tekemään suuria Jumalan kansan hyväksi. Näiden poikien myötä seikkailu jatkuisi.

Todennäköisesti oikeaan osuu, jos sanoo, että vuosi 2023 tulee olemaan levoton vuosi. Kuinka siitä selvitään? Daavid oli suuri uskonsankari, mutta hänkin lankesi monta kertaa raskaasti. Sitten hän taas nousi, langetakseen uudelleen. Samuelin kirjojen viesti on, että me voimme luottaa vain Jumalan armoon, hesed, liittouskollisuuteen. Värikkään elämänsä lopulla Daavid, taas lankeemuksen keskellä, lausuu sanat, jotka sopivat meille kaikille: ”Parasta on jättäytyä (pudota) Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä (pudota).” (2. Sam. 24:14.) Kenen käsiin sinä halusit jäädä? Viimekädessä turvallisinta on pudota hyvän Jumalan käsiin, Jeesuksen Kristuksen käsiin.

Kristittyinä me kuulumme Jumalan perheväkeen, Jeesuksen Kristuksen veljiin ja siskoihin. Tämän vuoksi olemme myös Daavidin jälkeläisiä Kristuksessa. Jumala, ”sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.” Aamen. 2. Sam. 22:51.

Toivotan sinulle oikein hyvää joulun aikaa ja hyvän Jumalan siunausta vuoteen 2023!

t. Juho Sankamo

Tulevia tapahtumia:

Vivamo: Vanhan testamentin matkassa, la. 4.2.2023.

Haapajärven seurakunnassa Maria-symposium. 9.2.2023. Neitsyt Maria taistelevana kuningattarena.

KREDU. Apologetikkonferens i Nykarleby. På stadig grund? 10.-12.3.2023. Luentoja Daavidiin liittyvistä arkeologisista löydöistä. Ruotsiksi.

Webinaarikurssi: Raamatun ja arkeologian näkökulmia ajasta ikuisuuteen.

Ilmoittaudu mukaan kurssille tästä. Kurssin aiheet ovat seuraavat:

Ke. 15.3. Enkelit Jumalan suunnitelmissa ja meidän elämässämme.

Ke. 22.3. Ars moriendi. Kuinka valmistautua kuolemaan – kristillinen opas.

Ke. 29.3. Haudat aukeavat. Mielenkiintoisimmat arkeologiset haudat Jerusalemissa.

Ke. 5.4. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus.

Ke. 12.4. Elämän kirjat taivaassa ja maan päällä.

Kurssin hinta 109 €. Luennot ovat noin 60 minuutin mittaisia, ja niistä saa tallenteet. Mukaan kuuluu myös laajat luentomuistiinpanot (e-kirja).

Mitä saat? Paljon uskonvahvistusta ja ymmärrystä mielenkiintoisista aiheista, jotka koskevat meitä kaikkia. Asiantuntevia kaivauksia raamatullisen arkeologian ihmeellisiin löytöihin. Tutustut Ars morideniin, kuolemaan valmistautumisoppaaseen, jonka kristityt ovat kehittäneet todellisten ja rajujen kokemusten pohjalta. Opit perusasiat siitä, mitä kristinuskossa opetetaan ja uskotaan enkeleistä. Tutustumme, mikä on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkitys meidän matkallamme ajasta iäisyyteen.