Historian kaksi ensimmäistä korkeakulttuuria syntyivät Kaksoisvirranmaassa eli Mesopotamiassa, nykyisen Irakin alueella, ja Egyptissä, Niilin virran varrella lähes 5000 vuotta sitten. Mesopotamiassa kukoisti sumerilainen korkeakulttuuri jo 2800-luvulla eKr. Kahden virran välissä, Eufratin ja Tigriksen suistossa, oli hedelmällistä maata, jota viljeltiin ja keinokasteltiin. Niinpä väkiluku kasvoi ja kaupunkivaltioita syntyi. Mesopotamian tärkeimmät kaupunkivaltiot olivat Sippar, Kis, Akshak, Larak, Nippur, Adap, Shuruppak, Umma, Lagas, Badtibira, Uruk, Larsa, Ur ja Eridu. Kirjoitustaidon nämä kaupunkilaiset oppivat jo ennen vuotta 3000 eKr. Kuningaslistojen ja sankaritarinoiden ohella sumerilaiset kirjoittivat savitauluilleen muistiin myyttejä maailman synnystä ja veden paisumuksesta. Myös kirjallinen laki on ensimmäiseksi syntynyt juuri sumerilaisten keskuudessa, joskus ennen 2000-lukua eKr.
Kaupunkikulttuurin keskuksena oli temppeli, ja sumerilaiset uskoivat, että kaupunkien johtajat olivat jumalien edustajia. Voidaan sanoa, että Mesopotamiassa uskonto oli mytologisoitua politiikkaa. Kaupungin keskellä sijaitsi komeimpana rakennuksena temppeli, jota rakennettiin jatkuvasti suuremmaksi. Lopulta monen kaupungin keskellä oli suuri porraspyramidi, niin kutsuttu ziggurrat. Raamatun alkukertomuksissa mainittu Baabelin torni, Sinearin maassa (Gen. 11), on ollut juuri tuollainen porraspyramidi. Sen uskottiin olevan ihmisen rakentama portti Jumalan luo.