Exodus – ei jätetä sitä kesken

Piplian raamatunkäännöstyö etenee kovaa vauhtia. Psalmien uusi käännös julkaistaan nyt alkuvuonna. Tällä hetkellä käännämme Exodusta, 2. Mooseksen kirjaa. Tämä onkin sopiva kirja nyt, kun elämme keskellä pääsiäispaastoa. Pääsiäispaasto kestää 40 päivää, ja siinä me kristityt lähdemme hengellisesti mukaan Israelin kansan 40 vuotta kestäneelle autiomaavaellukselle. Kun Jeesus vietti 40 päivää autiomaassa kiusausten keskellä, hänkin laskeutui Israelin koettelemusten keskelle. Samaistui Jumalan kansan kohtaloon. “Muistakaa, kuinka Herra 40 vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette.” (5. Moos. 8:2.) Tällä tiellä mekin nyt vaellamme. 

Tämän kirjoituksen lopussa on mainos tulevasta seminaarista, jonka pidän Helsingin Raamattukoululla 26.-27.4. Tervetuloa sinne, paikan päälle tai etänä. Seminaarissa tutustumme Daavidin kuningaskunnan historiaan Raamatun ja arkeologisten löytöjen valossa. Lisätietoja löytyy Helsingin Raamattukoulun nettisivuilta: https://www.helsinginraamattukoulu.fi/index.php/muu-koulutus/syventaen-raamattua 

Huomioita Exodus-kirjan käännöksen keskeltä 

Eläväiset naiset ja tulevaisuuden toivo

Ex. 1 sanoo, että farao huolestui siitä, että israelilaiset lisääntyivät voimakkaasti. Farao ajatteli, että “israelilaiset ovat tulleet liian lukuisiksi ja voimakkaiksi. Nyt meidän on toimittava viisaasti, etteivät he lisäänny. Muuten voi käydä niin, että he sodan sattuessa liittyvät vihollisiimme, alkavat taistella meitä vastaan…” (Ex. 1:9-10.) Juutalaisessa perimätiedossa kerrotaan, että egyptiläiset pelkäsivät lapsikatraiden joukossa olevan Israelin vapauttaja, ja tämän vuoksi egyptiläiset pelkäsivät israelilaisten vauvoja. Vauvoissa oli Israelin tulevaisuus ja toivo – ja Egyptin uhka.

Niinpä farao käski tappaa (abortoida) kaikki israelilaisten poikavauvat. Tekstissä sanotaan, että pari Jumalaa pelkäävää egyptiläistä kätilöä jätti faraon käskyn omaan arvoonsa. He eivät tappaneet poikavauvoja. Kun egyptiläiset vaativat kätilöt tilille, nämä totesivat, että israelilaiset äidit ovat “eläväisiä”, niin että he ehtivät synnyttää jo ennen kuin kätilö ehtii paikalle. Tuo kummallinen sanavalinta, eläväinen, on mielenkiintoinen. Sana viittaa elämään ja elinvoimaan. Heprealaisilla naisilla oli elinvoimaa, himo elämää kohtaan. Ja tuo elämänhimo nousee osittain toivosta – lapsissa nähtiin tulevaisuus. Joku äiti synnyttäisi sen pojan, joka vapauttaisi kansan orjuudesta. (näin juutalaisessa traditiossa uskottiin.) Tähän näyttää faraokin uskovan, ja siksi hän koki nuo poikavauvat niin suuriksi uhiksi.

Tarinan ironia onkin siinä, että poikavauva, Mooses, säilyy hengissä, ja hänet kasvatetaan ja koulutetaan faraon hovissa, faraon hoitajien hoivassa.

Tänään Suomessa tarvittaisiin tuota elämänhimoa, eläväisyyttä, joka kuvasi noita heprealaisnaisia. Tarvitaan myös näkökulman muutosta, jossa lapsia ei nähdä uhkina (niin kuin farao näki), vaan mahdollisuuksina (niin kuin israelilaiset näkivät). Exoduksen syntyvyyskysymykset ovat todella ajankohtaisia myös tämän päivän Suomessa. Noin 150 vuotta sitten, kun Suomen väkiluku oli 1,4 miljoonaa, maassamme syntyi saman verran lapsia kuin nyt, kun meitä on 5,4 miljoonaa. Tämä kertoo syntyvyyden romahduksesta. Usein sanotaan, että pelko ja tulevaisuuden näköalattomuus pienentää halukkuutta lisääntyä. Toisaalta, heprealaiset elivät alistettuina ja orjina, ja tästä huolimatta he nimenomaan lisääntyivät. Heillä oli toivoa, he näkivät uudessa sukupolvessa mahdollisuuden, jonka kautta toteutuisi vapautus.

Paavi Franciscus osallistui tammikuussa konferenssiin, jossa käsiteltiin Italian rajua lapsikatoa. Puheessaan paavi sanoi näin: “Lasten syntymä on, itse asiassa, tärkein indikaattori kansan toivon mittaamiselle… Jos syntyy vähän lapsia, se tarkoittaa, että toivoa on vähän. Ja tällä ei ole vain taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, vaan tämä vähentää myös uskoa tulevaisuuteen.” 

Nooan arkki ja Mooseksen arkki

Missään toisessa kirjassa ei ole niin paljon sisäisiä ristiviittauksia kuin Raamatussa. Raamatun kirjat keskustelevat toistensa kanssa, ja usein jokin “koodisana” yhdistää erilaisia kertomuksia toisiinsa. Tämän vuoksi Raamatun lukeminen on niin sinkoilevan rikas kokemus. Yksi kiinnostava sana on kaislakori (hepr. tevah), jossa Mooses-vauva laskettiin Niilin joen virtoihin (Ex. 2:3-4). Tuo sana, tevah, mainitaan Raamatussa noin 30 kertaa. Lähes kaikki maininnat löytyvät Nooa-kertomuksesta (Gen. 6-9). Nooan arkkia kutsutaan laatikoksi tai koriksi. Eli Raamatussa Mooses-vauva pelastuu äitinsä tekemässä “arkissa”, vähän niin kuin Nooa ja ihmiskunta pelastui Nooan rakentamassa arkissa, joka kellui tuhoavien vesien yllä. Muualla Raamatussa, kuin Nooan arkki-kertomuksessa, ja Mooseksen kaislakori-kertomuksessa, ei mainita tuota tevah -sanaa.

Farao kovetti sydämensä  – Jumala kovetti faraon sydämen

Exoduksessa Jumalan kerrotaan tehneen 10 vitsausta Egyptissä – jotta egyptiläiset uskoisivat, että Jahve on Jumala. Vitsausten yhteydessä todetaan aluksi, että “farao paadutti sydämensä”, eikä suostunut päästämään heprealaisia lähtemään ja palvelemaan Jumalaansa. (Ex. 7:13, 22; 8:11, 15; 9:35.) Kun farao oli tarpeeksi monta kertaa “kovettanut” ja “paaduttanut” sydämensä, todetaan, että “Jumala paadutti faraon sydämen” (Ex. 9:12; 10:20, 27; 11:10; 14:8), niin ettei hän vieläkään suostunut vapauttamaan Jumalan kansaa. 

Hengellisesti tässä on tärkeä viesti: kun ihminen tarpeeksi monta kertaa sanoo Jumalalle EI, niin jossain vaiheessa Jumala hyväksyy ihmisen kieltävän vastauksen. Niin kuin C. S. Lewis sanoi: viimeisellä tuomiolla on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka pääsevät taivaaseen – he sanovat Jumalalle, “tapahtukoon sinun tahtosi”; ja niitä, jotka joutuvat kadotukseen, heille Jumala sanoo, “tapahtukoon sinun tahtosi.”  

Niinpä, kun Jumala kutsuu meitä, kun koemme ihmeitä ja rukousvastauksia, ne ovat myös hyvin vakavia asioita, joihin ei saa suhtautua välinpitämättömästi ja paatuneesti. Jeesus teki useimmat ihmeensä Kapernaumissa, Betsaidassa ja Korasinissa. Silti nuo kaupungit eivät tehneet parannusta, eivät kääntyneet, ja ottaneet Jumalan valtakuntaa vastaan. Jeesus vertasi noita pieniä kaupunkeja pahimpiin syntipesiin kautta historian, Sodomaan ja Gomoraan, Tyrokseen ja Niniveen. Kaikkien ihmeiden jälkeen Jeesus julistaa Kapernaumille vakavan viestin: “Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä.” (Matt. 11:23.)

Pienenä huomiona vielä: Jumala teki Mooseksen kautta 10 vitsausta, ihmetekoa, Egyptissä. Matteuksen evankeliumissa, luvuissa 8-9, Jeesus tekee 10 ihmettä Galileassa. Näiden ihmeiden, rakkauden ja armon osoitusten kautta Israel asetettiin valinnan paikalle. Kuinka he vastaisivat Jeesuksen kutsuun? Jumalan tekemä ihme on aina haaste. Miten reagoimme siihen? 

Pieni rukous: Herrani, anna minulle armosi, niin että vastaan sinun kutsuusi, ja elän tahtosi mukaan. Anna paastonajan olla aikaa, jolloin todella käännyn sinun puoleesi. Isä meidän, tapahtukoon sinun tahtosi.

Laiskuuden pahe riivasi israelilaisia – perutaanko exodus?

Exodus-kirjaa, kun lukee, niin huomaa, että israelilaiset olivat moneen kertaan autiomaavaelluksellaan valmiit tekemään u-käännöksen ja palaamaan takaisin Egyptin orjuuteen. Näin ollen he olisivat peruneet exoduksen, peruneet häät, ja tehneet Jumalan suunnitelmien vastaisen u-käännöksen. Tämä inhimillinen heikkoutemme riivaa meitä tänäänkin.

Israelilaiset eivät aluksi innostuneet Mooseksen ja Aaronin missiosta. Heillähän oli ihan mukavat olot Egyptissä. Sitä paitsi, kun Mooses oli vaatinut farao vapauttamaan heprealaiset, farao vain kovensi heidän orjatyötään. Israelilaiset syyttivät Moosesta tästä työolojen heikkenemisestä. Kun heprealaiset viimein saivat lähteä Egyptistä, Jumala ei johdattanutkaan heitä filistealaisten maan kautta, joka olisi nopein reitti, vaan Jumala johdatti heidät autiomaata kohti, Kaislameren rannalle. (Ex. 13:17.) Jumala nimittäin ajatteli, että “kansa huomatessaan joutuvansa taisteluun alkaisi katua ja palaisi Egyptiin.” Näin ollen, orjuudesta vapautettu kansa oli varsin vastahakoinen ja epäileväinen jo alusta alkaen. 

Kun farao ja muut egyptiläiset näkivät, että heprealaisten kansa kulki kohti autiomaata, farao ajatteli, että nyt ne israelilaiset “harhailevat eksyksissään”, ja aavikko on sulkenut heidän tiensä. (Ex. 14:3.) Tässä kohtaa käytetään ilmausta, joka kääntyy kirjaimellisesti siten, että “autiomaa on sulkeutunut heille.” He olivat siis, faraon mukaan, umpikujassa. Tässä tilanteessa “Herra paadutti” taas faraon sydämen, niin että farao lähti hyökkäämään tuon aavikolla harhailevan kansan kimppuun.

Israelilaiset huomatessaan vaikean tilanteensa joutuivat heti katumapäälle. He kysyivät Moosekselta: Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt kun veit meidät pois Egyptistä? Mehän sanoimme sinulle jo siellä: ‘Anna meidän olla rauhassa ja palvella egyptiläisiä.’ Parempi meidän olisi toki palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa.” (Ex. 14:11-12.) 

Tällainen laiskanpenseä toivottomuus ja näköalattomuus riivasi heprealaisia. Kun aavikolla myöhemmin oli vesipula ja nälkä, israelilaiset olivat taas valittamassa Moosekselle. Israelilaiset jopa toivovat itselleen kuolemaa: “Kunpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaaksi Egyptissä, kun vielä olimme lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme. Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne nälkään kaikki nämä ihmiset.” (Ex. 16:3.) 

Kristityt ovat antiikin ajoista alkaen puhuneet hyveistä ja paheista. Yksi paheista ja kuolemansynneistä on penseä näköalattomuus, välinpitämättömyys, joka on kuin syvää laiskuutta. Paavi Franciscus puhui äskettäin tästä aiheesta, ja hän varoitti, että tuo penseä välinpitämättömyys saa uhrinsa himoitsemaan kuolemaa: “he tuntevat vastenmielisyyttä kaikkea kohtaan; suhteesta Jumalaan tulee heille tylsää; jopa pyhimmät teot, jotka aiemmin lämmittivät heidän sydäntään, näyttäytyvät heille täysin merkityksettöminä.” 

Heprealaiset olivat syvässä näköalattomuudessaan todella penseitä ja ponnettomia. Perusasenteena oli “ei-pysty-kykenemään”. Ei kiinnostanut vapaus eikä Jumalan ihmeellinen pelastussuunnitelma, jossa he itse saisivat olla tärkeässä osassa, ja he saisivat elää tuota seikkailua todeksi ainutlaatuisten ihmeiden keskellä, Jumalan rakkauden kohteina. Ei, kansa valitti, kapinoi ja toivoi, että he olisivat jo kuolleet siellä Egyptissä. Näyttää siltä, että heprealaiset olivat langenneet tuohon hengellisen laiskuuden paheeseen.

Viitaten taas paavi Franciscuksen ajatuksiin penseästä laiskuudesta, paavi toteaa, että ne, jotka ovat penseitä ja laiskoja, heille “elämä menettää merkityksensä, rukouksesta tulee tylsää, ja jokainen taistelu on turha.” Tavallaan tuollainen elämänsä rintamakarkuri, taistelusta kieltäytyjä, maitojunalla kotiin palaava luovuttaja, jota ei mikään kiinnosta, hänen tilansa on, paavia fraseeraten, “vähän niin kuin hän kuolisi ennakolta, ja se on kamalaa.”

No, nyt on exodus-sukupolvea kuvailtu synkin värein. Mutta, itse asiassa, Raamatussa tuota sukupolvea ei paljoa hehkuteta. Hehän olisivat halunneet perua exoduksen. Pariin otteeseen he olivat valmiit kivittämään vapauttajansa, Mooseksen, ja hylkäämään Jumalansa.

Pieni rukous: Herra armahda meitä syntisiä, ja johdata meidät perille Jumalan valtakuntaan. Anna meille näköaloja ja toivon valoa, ja armoa ja voimaa kulkea vaikka edes pienin askelin oikeaan suuntaan. Ei peruta exodusta. 

Mainos – Tule tutustumaan Daavidin kuningaskuntaan! 

Tulen pitämään Helsingin Raamattukoululla 26.-27.4. kaksipäiväisen seminaarin, jonka aiheena on Daavidin kuningaskunta Raamatun, historian ja arkeologian valossa. Suosittelen tulemaan mukaan! Lisätietoja löytyy Helsingin Raamattukoulun nettisivuilta:

https://www.helsinginraamattukoulu.fi/index.php/muu-koulutus/syventaen-raamattua 

Ja minulta voi aina tiedustella. Mukaan voi tulla ihan oikeasti tai sitten etäyhteyksillä. 

Daavidin kuningaskunta on Raamatun pelastushistorian selkäranka. Messias-profetiat itävät juuri Daavidin suvusta. Ihmeelliset arkeologiset löydöt ovat mullistaneet viime aikoina käsityksiämme tämän ratkaisevan tärkeän vaiheen historiasta. Seminaarissa tutustumme Daavidin kaupungin löytöihin Jerusalemissa, ja muun muassa huipputärkeisiin Sefelan alueen kaivauksiin Qhirbet Kefayassa. Seminaarissa pohditaan myös hengellisiä kysymyksiä, koska sehän on näiden Raamatun kertomusten fokus.  

Toivotan sinulle siunattua paastonaikaa, pääsiäisen odotusta! Jatketaan matkaa! Uskoa, toivoa ja rakkautta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *